Muistathan sä öistä tuon suloisimman
Päivän ihanan sekä kauniin illan
Hetken jolloin käteeni ensi kerran otit
Omaasi lämpimään
Kävelimme kahden vain hetken verran
Läpi puistikon poikki vanhan sillan
Tuokio tuo pieni meille riitti silloin
Onnen antamaan
Kohtasimme keskellä ihmisten
Sattumako? Ei mä tiedän sen
Kohtalo toi eteemme rakkauden
Ja onnen maan
On onnea surukin osaltaan
Se vain elämänä täytyy oivaltaa
Miksi ihmisellä muuten oliskaan
Taito naurahataa
Kävelimme kahden vain hetken verran
Läpi puistikon poikki vanhan sillan
Tuokio tuo pieni meille riitti silloin
Onnen antamaan
Unessako kenties mä näin jo sun
Siitä varmaan johtui tää tunne mun
Elänyt oon ennenkin hetkisen mä pienoisen
Unta varmaan se kaikki on vieläkin
Puisto, silta sekä kätes lämpimin
Sekunnissa elin elämän melkein ikuisen
Lala lalala lalala la la la…
Lala lalala lalala la la la…
Lala lalala lalala lala la…
Lalala lala lala…
Lala lalala lalala la la la…
Lala lalala lalala la la la…
Lala lalala lalala lala la…
Lalala lala lala…
Hey, hey
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment